Asumisoikeusmatka alkoi Helsingin Jaalarannasta!

Muutin Asokotien asumisoikeustaloon Ruoholahteen vuonna 2011, ja heti seuraavana vuonna jengi duunas mut asukastoimikunnan puheenjohtajaks.Toimikuntaan messiin tuli myös Susanne, Tiina, Pekka, Johan ja Arto. Hommat rullas iisisti, ku Pekka ja Susanne oli asunu kämpäs jo siitä asti ku talo nous pystyyn, ja Pekka oli vielä vetäny asukasvalvojan hommii sillon ku mesta otettiin vastaan ysikuus.Tos porukas oli sikamagee duunaa – yhteinen sävel löyty aina samantien, eikä mistään tarvinu vääntää äänestyksii.

Heti ekaks vedettiin kunnon rempparalli käyntiin. Ensin pistettiin kaikki kämpissä olevat ilmanvaihtokoneet uusiks ja siihen kylkeen viel hissitkin päivitettiin. Ilmastointikoneiden vaihto tuntu aika oudolt, ku talo oli vasta about 16 vee vanha. Silti näin päätettiin duunaa, ja samalla koneiden jälkilämmitys muutettiin vesikiertosest sähkärivastuksella toimivaks. Sähkönkulutus pomppas about 50 pinnaa: ennen remppaa kiinteistösähköä palo 93 MWh ja rempan jälkee jo 140 MWh. Hissiremppa vedettiin melkein samas rytäkässä, eli kaks isoo remppaa putkeen ja koko setti lähti heti käyntiin aika raskaissa meiningeissä

Jaalarannan arki

Jaalaranta vuon kakstoist oli ihan nuutunu mesta. Ei mitään yhteishenkee, paitsi ne pakolliset talkoot. Jotain diiliä piti kekkaa. Pekka veti heti alkuun koko pajatson tyhjäks ja hommas pihapuuhun tonnin valot. Ne valot asennuksineen ja sähkötöineen makso oikeesti sen verran, ja isännöitsijä veti heti herneet nenään. "Miten helvetis te ootte ilman lupaa tommosen hankinnan tehny?" se raivos. Me oltiin porukalla Pekan puolel ja sanottiin, et joo, nyt toi näyttää kalliilt, mut pidemmässä juoksus tää maksaa ittensä takas: piha näyttää heti kodikkaammalt, jengi viihtyy paremmin ja koko taloyhtiön fiilis nousee. Ja niinhän siinä sit kävi – valojen kaa Jaalaranta ei enää ollukaan mikään ankee loukko, vaan mesta, missä porukka alko pikkuhiljaa hengailla ja moikkailla toisiaan.

Kierrätyksen ikkuna

Pohdittiin et hei, tehäänkö kierrätysikkunast joku Stockan ikkunan veronen viritelmä ja siithän se idea lähti..Tiina taikoi ihan törkeen siistejä asetelmii ja teema vaihtu aina vuodenajan mukaan. Pääsiäinen, vappu ja muut tärkeet jutut oli nyt ihan viimeisen päälle framilla.

Kerhon tuunaus

Kun valoshow ja kierrätys oli saatu kuntoon, päätimme stailata kerhohuonetta. Tila sijaitsi naapuriyhtiössä ja meillä oli siihen käyttöoikeus. Vastaavasti naapuriyhtiö sai käyttää talomme jätehuonetta. Kerhohuoneen kalusteet olivat aivan finaalissa, joten uusia piti saada. Varat tähän saimme myymällä kierrätyksestä tavaraa. Vanha kulahtanut kaappi heitettiin pois ja tilalle tuotiin Martelaa, nekin torista tai huutokaupasta. Aluksi vain yksi, mutta hetken päästä niitä oli koko rivi. Pian kaapit olivat myös täynnä astioita ja muuta tarpeellista. Tilaan hankittiin yhdessä naapuriyhtiön kanssa upeat Artek tyyliset tuolit. Käytettynä ja edullisesti, kuten kaikki muutkin kalusteet. Uudistimme myös jääkaapin, taulutelkun, CD soittimen ja iso lattiavalaisin pelastettiin jätelavalta. Lisäksi saimme lahjoituksena ison jatkettavan pöydän ja vanhat siirrettiin apupöydiksi. Kerhohuoneen keittiöremonttikin oli mielessä, mutta kun sekä tekninen, että hallinnollinen isännöitsijä vaihtuivat, niin homma jäi kesken.

Asukasvaikuttaminen alkaa!

Uusittu kerhohuone oli nyt valmis kokouksiin ja juhliin. Ensimmäinen tilaisuus, jonka järjestimme koski tietysti asumisoikeusjärjestelmää otsikolla asumisoikeus ja sen tulevaisuus. Kutsu lähti myös naapuriyhtiöön.

Luennoitsijaksi saimme Eric Hällströmin SASO yhdistyksestä. Suomen asumisoikeusasukkaat Ry perustettiin ajamaan asukkaiden etua kirjavassa asumisoikeus kentässä. Eric valotti kuulijoille järjestelmän nykytilaa ja kertoi kuulumisia uuden lain valmistelusta ja asukkaiden toiveista. Tiedossahan oli, että ihan kaikissa yhtiöissä ei asukkailla ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan asumiseensa, eikä varsinkaan asumisen kustannuksiin. Ilta oli mielenkiintoinen ja tupa aivan täysi.